Historia

HELSINGIN LIIKEALAN TOIMIHENKILÖT RY (OSASTO 219)

Laajennettu toimintakertomus vuosilta 1972 - 2002, osaston 30-vuotisjuhla 27.9.2002

(Ritva Näränen)

HISTORIAA

Kaikkien järjestöjen kehitys rakentuu samalla periaatteella talonrakentamisen kanssa. Aluksi on kaivettava perusta ja muurattava ensimmäinen tiilivarvi. Suomalaisen työväenliikkeen ja ay-liikkeen perusta luotiin jo 1800 – luvulla Venäjän vallan aikaan. Perustan luojien työ on aina kaikkein raskainta, lujimpia hartioita vaativaa, sillä vastassa olevat esteet ovat usein ylivoimaisia. Seuraavat tiilikerrokset ovat vaikeuksista huolimatta paljon helpompia muurata.

Liikealalla työskentelevien ammattijärjestön historia lähtee 1890 –luvulta, ajalta ennen Suomen itsenäistymistä. Nykyisen liittomme perusta, Suomen Kauppa- ja Liiketyöntekijäin Liitto ry näki päivänvalon 27.5.1917, siis hetkeä ennen Kansalaissodan alkua, joka kesti 27.1. – 16.5.1918. Sodasta seurasi Suomen työväestön raskain aika, yli 20 000 ”punaista” sai ”valkoisten” toimesta surmansa. Elämä kuitenkin jatkui, vastaperustetun liiton 1. puheenjohtaja oli Johan Emil Järvisalo, jäseniä liitossa oli tuolloin vähän yli 2000. Vuonna 1927 liiton jäseniä oli 2629, joista 45 % työskenteli myymälöissä, 8 % varastoissa ja 7 % konttoreissa, loput 49 % erilaisissa muissa tehtävissä. Mainittakoon vielä, että helsinkiläisiä jäsenistä oli 23,4 %. Vähitellen Kauppa- ja Liiketyöntekijäin Liitto ry:n jäsenmäärä kasvoi ja siitä kehittyi vahva SAK:lainen kaupanalan ammattiliitto.

HELSINGIN LIIKEALAN TOIMIHENKILÖT RY:N SYNTY

Helsinkiläisten toimistotyöntekijöiden järjestäytyminen oli hyvin hajanaista.  konttoristit järjestäytyivät omiin ammattiosastoihinsa ja eri ammattiliittojen toimistohenkilökunta Helsingin Konttoristit ry:hyn, tähän osasto 44:ään liittyivät myös yksityisen työnantajan palveluksessa olevat tukkumyyjät ja konttoristit. Helsingin Konttoristit ry:n toimintaperiaate erosi ammattiosastojen yleisestä linjasta, sillä liittojen henkilökuntaan kuuluvilla oli jo 1970 –luvulla paremmat työehdot kuin muilla toimistotyötä tekevillä. Myös osasto 44:n toimikunnan jäsenet olivat ns. järjestöjyriä, joiden tietotaito oli muita korkeammalla tasolla. ”Tavallisten” tukkumyyjien ja konttoristien ääni ei oikein päässyt kuuluviin, joten vaikutusmahdollisuudet tämän ammattiosaston toimikunnassa olivat olemattomat. Tästä syystä Helsinki – Uusimaa –alueella oli pakottava tarve uuden ammattiosaston perustamiseen.

OSASTO 219 PERUSTAMINEN

1970 –luku

Tukkumyyjät ja luottamusmiehet Pirkko Laiho (Instrumentarium Oy) ja Mauri Särkkä Kesko Oy) löivät viisaat päänsä yhteen ja rohkaistuivat suunnittelemaan yhdessä muutaman muun ennakkoluulottoman aktiivijäsenen kanssa uuden ammattiosaston perustamista. Liiton johdon lievästä paheksunnasta huolimatta Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry. syntyi 1972 (tai 1971). Perustamisvaiheessa osastolla ei ollut penniäkään rahaa, tarvittava alkupääoma saatiin lainaamalla, mikä kuitenkin pystyttiin maksamaan ensimmäisen jäsenmaksupalautteen myötä pois. Jäsenmäärä lähti heti nopeaan kasvuun, samoin osaston talous, joka onkin pysynyt kohtuullisen hyvänä koko toiminta-ajan. Osaston 1. puheenjohtajaksi valittiin Pirkko Laiho, jota tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1979 asti. Toimikunnan jäseniksi valikoitui ensisijaisesti tukkuliikkeiden luottamusmiehiä ja muita ay-aktiiveja. Kokouksissa oli paikalla reaaliaikainen tietämys siitä, mitä kentällä tapahtui. Toimikunnan kokouksissa keskusteltiin hyvin paljon juuri eri työpaikkojen ongelmista. Tämä oli kokousten suuri anti, tuettiin toistamme ay-aktiivin kivisellä polulla. Toki hyvin toimitsijavetoisissa kokouksissa käsiteltiin kaikkia liiton esiin tuomia kysymyksiä ja osastomme jäseniä valittiin alusta asti Liikeliiton eri toimielimiin, joten interaktiivinen tiedonvälitys toimi jo silloin. 1970 –luvun ay-toiminta oli innostunutta, uskottiin siihen, että yhdessä toimiminen samanhenkisten toverien kanssa, tuottaa paremman työsuhdeturvan ja korkeammat palkat.

Tukkumyyjien ja konttoristien valtakunnallinen ammattiryhmätoimikunta oli foorumi, jossa osastomme jäsenet pääsivät vaikuttamaan uusien palkkaryhmittymien syntyyn. Ehkäpä juuri osasto 219 jäsenet ovat aina olleet avainasemassa siinä työssä, jota liitossa on tehty työehtojemme parantamiseksi.

Osaston toimikunta valittiin vuosittain. Syksyisin pidettävässä valmistavassa vuosikokouksessa asetettiin ehdokkaat, hyväksyttiin talousarvio ja toimintasuunnitelma seuraavalle vuodelle. Keväällä pidettävässä vuosikokouksessa suoritettiin salaisen vaalitavan mukaiset henkilövaalit, hyväksyttiin tili- ja toimintakertomukset sekä valittiin tilintarkastajat. Osastomme toimintaa johti siis jäsenten valitsema puheenjohtaja, sihteeri ja toimikunta. Sääntömääräiset jäsenkokoukset käyttivät ylintä, demokraattista päätäntävaltaa. Osaston sisällä toiminta järjestyi eri jaostotoiminnan kautta, jaostojen vetäjiksi ja vastuuhenkilöiksi valittiin yleensä asiasta innostunein jäsen. Tällä tavalla jokainen tärkeä edusvalvonnan- ja toiminnan osa-alue sai aktiivit toimijat.

1970 –luku oli työelämässä laman jälkeisen ajan hiljaista nousukautta ja näin jälkeenpäin ajatellen työntekijöiden kannalta sikäli hyvää aikaa, ettei toimistotyöntekijöillä ollut aivan hirvittävää työpainetta ihan koko päivää. Työpaineet vaihtelivat, henkilökunta oli pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa ja työajat olivat säännöllisiä. Työantajan asenne järjestäytymistä kohtaan oli 1970 –luvulla varautunutta, jäsenmaksukeräys kuului luottamusmiehelle tai maksettiin itse pankkiin, eivätkä konttorityöntekijät itsekään aina olleet varmoja oliko eleganttia kuulua ammattiyhdistysliikkeeseen, vieläpä SAK:n jäsenjärjestö Liiketyöntekijäin Liitto ry:hyn. Kilpailijana oli TVK:lainen Suomen Liikeväen Liitto ry. Ay-toiminta oli kuitenkin aktiivista, yhteinen pyrkimys oli saada todella kehnot palkat paremmalle tasolle. Uuden ammattiosaston jäsenet saivat yhteisyyden tunteesta tarvittavia voimia mm. palkkojen korotusvaatimuksiinsa. Työnantaja taisi vähän hätkähtää, kun ennen niin kiltit tukkumyyjät ja konttoristit nostivat äänensä kuuluville ja esittivät työehtosopimuksen korjaamista. Suuret työnantajat kuten Kesko Oy, SOK ja Tuko joutuivat hämmennyksiin, kun työntekijät uhkasivat marssia ulos. Luottamuksellisissa neuvotteluissa luottamusmiehille tarjottiin henkilökohtaisia palkankorotuksia, mikäli luopuisivat kollektiivisista vaatimuksista. Palkat alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa nousta. Tosin osaston toimikunnan kokouksessa usein todettiin liiton aivan kuin väheksyvän meitä toimistossa työskenteleviä. Liiketyöntekijäin Liitto ry. esiintyi ulospäin voimakkaana myymälähenkilökunnan liittona.

1980 –luku

1980 -luvulle tultaessa valtakunnan politiikka muuttui. Urho Kekkonen, joka oli Suomen Tasavallan Presidenttinä 25 vuotta, joutui luopumaan tehtävästään sairauden vuoksi lokakuussa 1981. Vuonna 1982 pidetyssä presidentinvaalissa sosiaalidemokraattien ehdokas, fil. tri Mauno Koivisto sai murskavoiton. Mauno Koivisto valittiin 1988 uudelleen, joten hän hallitsi kaksi kautta, eli 12 vuotta.

Osastomme 2. puheenjohtajaksi valittiin 1979 Airi Kulonen. Jäsenten aktiivisuus huomioitiin edelleen Liiketyöntekijäin Liitto ry:n Helsingin aluetoimistossa. Osastomme toimikunnan jäseniä valittiin eri toimi- ja valiokuntiin kuten myös liiton päättäviin elimiin. Vuoden 1980 Toimintakertomuksesta voidaan lukea, että osastomme jäsenmäärä oli 2721, joista naisia oli 2404 ja miehiä 317. Tämä suhde jatkuu edelleen, 80 % jäsenistämme on naisia. Liiketyöntekijäin Liitto ry:n XVIII edustajakokous pidettiin 14. – 16.1982. Liiton silloinen puheenjohtaja Kunto Kaski jäi eläkkeelle ja seuraavaksi puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti liiton pääsihteeri Kauko Suhonen. Tässä vaiheessa uusi teknologia oli jo saapunut toimistojen arkirutiineihin. Uusi tietojenkäsittelyjärjestelmä aiheutti jäsenistössämme paitsi erilaisia pelkoja myös huolta siitä, miten työpaikkojen käy ja minkälaiseksi uusi työympäristö muuttuu. Osaston toimikunnassa asiasta keskusteltiin moneen kertaan. Liiton johtohenkilöille tämä huoli oli aivan tuntematon. Esim. pääsihteeri Mauno Hietikko totesi: ”On aivan sama teettekö työtä kynällä vai atk-laitteella”. Edustajakokoukseen valitut edustajamme käyttivät kuitenkin asiasta useita hyviä puheenvuoroja, joissa korostettiin sitä, ettei pelko atk-laitetta kohtaan ollut huolemme kipein asia, vaan se, että ay-liikkeen täytyy heti alkuvaiheessa varautua uuden järjestelmän tuomiin haittoihin. Kun lukee silloin käytettyjä puheenvuoroja tänä päivänä tässä tilanteessa, niitä ei tarvitse yhtään hävetä. Ay-liikkeellä ei vain ollut valmiuksia, ei tietoa, taitoa vastata hätäämme. Ei sitä ollut kenelläkään, kaikissa länsimaissa tilanne on tänä päivänä aivan sama. Työskentely on uusien järjestelmien myötä helpottunut, mutta työpaikkoja lopullisesti kadonnut, työtahti kiristynyt, yhteisyyden henki on kilpailutilanteen takia olemattomissa. Elettiin hallitun rakennemuutoksen aikaa.

Ay-liikekin joutui kilpailutilanteeseen työntekijöiden vapaa-ajasta. Monet muut asiat voittivat ay-liikkeen kutsun, esim. osastojen jäsenkokouksissa ei koettu osallistujaennätyksiä, mutta Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry:n johtokunta kokoontui koko vuosikymmenen ajan 14 – 15 kertaa vuodessa ja tämän lisäksi pidettiin vuosittain neljä jäsenkokousta, jotka olivat aina päätösvaltaisia.

Yhteishenkeä koeteltiin keväällä 1984 olleessa kaupan alan lakossa, lakon aikana saman alan eri liitot vetivät yhtä köyttä ja lakko onnistui.

Vuonna 1986 pidetyssä edustajakokouksessa puheenjohtaja Kauko Suhonen jäi eläkkeelle ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin repivän puheenjohtajakilvan jälkeen liikealan historian 1. naispuheenjohtaja Maj-Len Remahl.

Yhteiskunnallinen kehitys ja ehkä yhteinen lakko johtivat siihen, että saman alan liittojen oli järkevää yhdistyä. Niinpä vuonna 1906 perustettu TVK:lainen Suomen Liikeväen Liitto ry , 1917 perustettu SAK:lainen Liiketyöntekijäin Liitto ry muodostuivat Ystävänpäivänä 14.2.1987 SAK:laiseksi Liikealan ammattiliitto ry:ksi. Uuden liiton puheenjohtajaksi valittiin Maj-Len Remahl. Liiton jäsenmäärä oli silloin 120 000. Tämän kokoinen liitto SAK:n kentässä oli painoarvoltaan kunnioitettava. Sitä kunnioitti myös työnantajapuoli.

Osastomme liittyi 1989 SAK:n Helsingin Paikallisjärjestö ry:n jäseneksi.Sitä kautta saatiin edustus myös 3 + 1 –työryhmään, joka on ay-liikkeen ja kirkon yhteistyöelin.

Ehkäpä 1980 –luvulta kannattaa mainita, että toimikunnan kokouksissa ihmettelimme usein sitä, miten helposti kuitenkin uusi atk-systeemi saatiin toimistoissa vietyä läpi. Ajattelimme sen johtuvan korkeasta työmoraalista ja hyvästä peruskoulutuksesta.

Airi Kulonen toimi osaston puheenjohtajana vuoteen 1989 asti. Ritva Näränen, joka oli osaston sihteeri 1979 – 1989, valittiin osaston 3. puheenjohtajaksi ajalle 1989 – 1990.

1990 –luku

Vuonna 1990 osaston 4. puheenjohtajaksi valittiin Marja Pohjalainen. Marja Pohjalainen on ollut koko puheenjohtajakautensa myös liiton hallituksen jäsen.

1990 –luku alkoi kansantalouden kannalta surullisesti. Teknologia-huuman mentyä ohi, Suomi ajautui erittäin vaikeaan, syvään lamaan. Työnantajat huomasivat, että heillä oli ikääntynyttä työvoimaa, josta pitää päästä eroon. Tämä puhdistus osui myös ylempiin toimihenkilöihin. Se oli historiassamme ennen kokematonta. Suuria tehtaita meni konkurssiin, jopa pankit kaatuivat tässä rytäkässä, pankkien harjoittamaa holtitonta rahapolitiikkaa maksetaan edelleen. Monet ovat menettäneet työnsä, omaisuutensa, mielenterveytensä jopa henkensä kasinotalouden melskeissä.

Ay-liike joutui 1990 –luvulla tosi kovalle koetukselle, työttömien määrä kasvoi yhtäkkiä sellaisilla aloilla ja työpaikoilla, jota ei voitu ennakoida. Ensimmäinen reaktio oli tyrmistys, työttömyys miellettiin työntekijän omaksi syyksi, syyllistäminen oli mittavaa, surullista on, että tämä linja jatkuu edelleen.

Vuonna 1994 Suomen Tasavallan Presidentiksi nimitetty Martti Ahtisaari (sd) perusti Työllisyystyöryhmän massatyöttömyyden poistamiseksi. Ryhmän yksi jäsen oli Maj-Len Remahl. Työttömyys ei ole 500 000 paljon laskenut. Se vaihtelee nykyäänkin laskutavasta riippuen 250 000 ja 450 000 välillä. Pitkäaikaistyöttömyys on henkilökohtainen ja kansallinen onnettomuus. Ponnistelut sen vähentämiseksi jatkuvat edelleen. 1990 –luvun loppupuolella elettiin uutta huumaa, syntyi informaatio teknologian nousukausi. Tämä buumi ei kuitenkaan avannut lisää työpaikkoja, työssä olevista otettiin entistä enemmän irti. Yhteiskunnallisia palveluja yksityistettiin, suuri osa työsuhteista muuttui ei tavoin määräaikaisiksi, tilapäisiksi, tarvittaessa töihin kutsuttaviksi. Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry:n johtokunnan jäseninä oli useita työttömiä, joten työelämän raadollisuus tuli konkreettisesti lähelle. Ay-liike ei voi lisätä työpaikkoja, sen tehtävänä on lääkitä haavoja ja koettaa rukata työelämän pelisääntöjä niin, että arvet olisivat mahdollisimman pieniä. On vaikea sanoa, miten hyvin ay-liike on tässä tehtävässä onnistunut.

Oikeistolaiset poliitikot syyttävät SAK:ta ja ay-liikettä vallanpidosta ja siitä, ettei ay-liike jousta, joustot loisivat lisää työpaikkoja. Tosiasia on se, että monet työntekijät ovat joustaneet jo niin, ettei osa-aikaiselle annetut työtuntimäärät riitä edes minimi toimeentulon turvaamiseen. Työelämän sääntelyn purku, uusliberalismi alkoi voimakkaasti Esko Ahon pääministerikaudella 1991. Ahon suunnittelema ja kirjoittama ”Työreformi” –lehti jaettiin kaikille SAK:laisille. Lehden lukeneet ay-aktiivit voivat vain pudistella päätään ja toivoa ay-liikkeen edelleen pitävän pintansa.

Helsingin Liikealan Toimihenkilöt jatkoi 1990 –luvulla määrätietoista toimintaansa jäsenistön työehtosopimusten parantamiseksi. Tes-jaosto kantoi tästä suurimman vastuun. Eija Vuorinen, Riitta Sinisalo ja Sirkka-Liisa Rosenlund olivat vuosien ajan tarmokkaita tes-jaoston vetäjiä.

Opinto – ja työpaikkajaosto järjesti kursseja ja koulutusta erilaisiin tarpeisiin. Sirkka Elo toimi lähes vuosikymmenen jaoston uupumattomana vetäjänä.

Kansainvälinen-  ja solidaarisuustoiminta alkoi jo 1980 –luvulla. Osastolla oli kummikoulu Zimbabwessa. Sinne toimitettiin koulutarvikkeita ja mm. vesipumppu. Varoja tähän toimintaan kerättiin mm. kirpputorikaupalla ja hyväntekeväisyysmyynneillä. Jaoston ennakkoluuloton, rohkea ja toimelias vetäjä Annikki Heikkinen löysi nykyiseksi avustuskohteeksi Pietarista kaksi lastenkotia, joiden avustamiseksi koko jaosto on ahkeroinut niin, että useita avustuslähetyksiä on toimitettu perille. Tämä toiminta osoittaa, ettei solidaarisuus ole ay-liikkeestä kadonnut.

Huvi- ja virkistysjaosto on toiminut vireästi. Monet retket ja teatterimatkat ovat saaneet innostuneen vastaanoton, osallistuminen eri tilaisuuksiin on ollut kiitettävän runsasta. Monet retkille osallistuneet ovat sitä kautta rohkaistuneet mm. johtokunnan jäseniksi. Tuttujen kanssa on helpompaa aloittaa. Jaoston iloisena ja energisenä vetäjä on pitkään toiminut Marja-Lea Ritari.

Tiedotusjaosto on Marja Pohjalaisen johdolla laatinut Lehdykkä –jäsentiedotteen. Siinä on lyhyesti ja selkeästi jokaiselle kerrottu kunkin vuoden tärkeimmät tapahtumat, osaston tekemät periaatepäätökset ja johtokunnan jäsenten vastuualueet ja yhteystiedot.

Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry osti 1990 –luvulla oman kokoustilan Hakaniemestä. Tämä on huomattavasti helpottanut eri tilaisuuksien järjestämistä.

Liikealan ammattiliitto ry:n piiriin oli liittojen yhdistymisen myötä tullut paljon pieniä ammattiosastoja, joiden jäsenet työskentelivät samoilla aloilla. Myös meidän liittomme piirissä oli paljon kilpailevia ammattiosastoja. Tästä syystä liiton johto aloitti järjestötyön osastojen yhdistämiseksi. Vuoden 1994 elokuussa E-markkinointityöntekijät ry, osasto 115 ja E-osuuskunta Ekan konttoristit ry, osasto 220 yhdistyivät Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry:hyn. Jäseniä näissä osastoissa oli yhteensä 468. Osastomme jäsenmäärä oli vuoden 1995 lopussa 4951. Vuoden 1998 alussa Osuuskonttoristit ry, osasto 130 liittyi osastoomme, jäseniä osasto 130:ssä oli 300.

Uusien osastojen jäsenille varattiin heti paikkoja osastomme johtokuntaan. Saatiin uutta verta ja uusia näkemyksiä toimintaamme.

2000 –luku

2000 –luvun alussa jatkettiin neuvotteluja suuremman palvelualojen ammattiliiton perustamiseksi. Neuvottelut saatiin päätökseen 28.11.2000. SAK:laiset Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ry (jäsenmäärä 30.6.2000 48 000), Kiinteistötyöntekijäin Liitto ry (jäsenmäärä 31.5.2000 13425), Teknisten ja Erityisammattien Liitto ry (jäsenmäärä 31.12.1999 104 17) ja Liikealan ammattiliitto ry (jäsenmäärä 31.7.2000 129 718) perustivat yhdessä Palvelualojen ammattiliitto ry:n PAMin, jonka jäsenmäärä oli 201 000. Liiton 1. puheenjohtajaksi valittiin Maj-Len Remahl. Nyt PAM hipoi koollaan SAK:n suurinta liittoa KTV:ta. Liiton merkitys on suhteessa jäsenmäärään ja järjestäytymisasteeseen, joka noin 70 %. Jäsenistä naisia on 79,7 -5 ja miehiä 20,3 %.

2000 –luku jatkuu 1990 –luvun tyyliin. It-osakkeiden hinnat kohosivat pilviin, monet rikastuivat nopeasti. Valitettavasti kurssilasku oli yhtä nopeaa, seurasi taantumaksi kutsuttu matalasuhdanne se tilanne, missä tällä hetkellä elämme. Pörssiyhtiön kurssi nousee heti hetkeksi korkealle, kun se ilmoittaa julkisesti vähentävänsä työvoimaa. Johto on dynaamista, tulosta tuottavaa. Työntekijät elävät jatkuvan epävarmuuden tilassa, on vaikea ostaa omaa asuntoa tai perustaa perhettä. Elämän perusrakenteiden epävarmuus koettelee varsinkin nuoria. Onneksi on myös niitä, joilla menee taloudellisesti hyvin. Kollektiivista yhteisvastuuta ja solidaarisuutta kaivataan entistä enemmän.

Helsingin Liikealan Toimihenkilöt ry perustettiin yksityisen sektorin tukkumyyjien ja konttoristien ammattiosastoksi. 30 –vuotisen taipaleensa aikana se on aina ollut tukkukauppojen työntekijöiden johtava ammattiosasto, sen jäsenet ovat eri foorumeilla toimineet ammattiryhmiensä työehtojen parantamiseksi koko valtakunnan tasolla. Se on lunastanut perustajiensa toiveet.

Johtokunnassa on monia pitkään ahertaneita veteraaneja, kaikkien mainitseminen ei ole mahdollista. Riitta Sinisalo toimi pitkään tes-jaostossa, osaston taloudenhoitajana ja tilintarkastajana. Eija Vuorinen tes-ryhmän vetäjänä ja osaston sihteerinä. Mauri Särkkä perustajajäsen Kesko Oy:n pääluottamusmies ja liiton hallituksen jäsen ja Anja Saarikankaan, joka oli lähes alusta asti virkistys- ja huvijaoston jäsen, osaston sihteeri ja kuului tiedotusjaostoon. Useimmat em. henkilöt ovat vaikuttaneet myös liiton edustajistossa usean toimikauden ajan. Toki kaikki johtokuntaan kuuluvat ansaitsevat aktiivisuudesta kiitoksen. Työpaikkojen luottamusmiehet, ts-valtuutetut ja työpaikkajaostojen vetäjät muodostavat selkärangan, jota ilman mikään ammattiliitto tai ammattiosasto ei voi toimia.

1800 –luvulla alulle pantu ay-rakennuskompleksi ei ole vielä valmis, mutta on luultavaa, että tästä jatkaminen edelleen sujuu, joskaan ei helpommin, mutta paremmalla rutiinilla. Osaston pohjatyö, perusta on huolellisesti tehty, 30 tiilikerrosta on jo jonkinlainen korkeus. Siihen on hyvä jatkaa. Yhdessä meissä on edelleen voimaa.

Lähteinä        Edustajakokouksen pöytäkirjat, 1978, 1982, 1992

                      Osaston pöytäkirjoja ja toimintakertomuksia

                      Haastateltuina Marja Puuska, Kyllikki Muttilainen ja Pirkko Laiho